Toivo ja toiveikkuus

10.10. vietetään mielenterveyspäivää
 

Tänä päivänä tuntuu välillä siltä, että mielenterveyttä lähestytään melkein yksinomaan  negatiivinen kulma edellä. Päätin tässä blogissa poiketa valtavirrasta ja kirjoittaa positiivisesta, mielenrauhaa tukevasta asiasta nimeltä toivo. Toivosta, joka tukee myös mielen haasteista toipumisessa. Ja jotta ei synny mitään väärinkäsitystä, mielenterveyden haasteissa terveydenhuollosta saatava apu ja tuki ovat edelleen erittäin tärkeitä, mutta niin on toiveikkuuden vahvistaminenkin ja siitä tässä blogissa lisää. 

Toivo tai toiveikkuus nousee esiin hämmästyttävän harvoin ihmisten jaksamista tukevana voimavaratekijänä. Resilienssin yhteydessä puhutaan toiveikkuuden merkityksestä, mutta esimerkiksi työhyvinvoinnin tai johtamisen opuksissa toivoa ei juurikaan mainita. 

Vaan nyt syyskuussa tämän tiimoilta tuli hyviä uutisia, kun Työterveyslaitos ilmoitti alkavansa tutkimaan suomalaisilla työpaikoilla tutkimusprofessori Jari Hakasen johdolla Toivoa ja työelämän viittä muuta myönteistä T:tä (Tarkoitus, Toimijuus, Työn voimavarat, Työn imu ja Työkyky). 

Mitä toivo tarkoittaa?

Käytännössä toivo näyttäytyy yhdistelmänä; pystyn löytämään useampia keinoja ja reittejä selvitä (hankalasta) tilanteesta ja saan pidettyä ratin omissa käsissä eli luotan itseeni ja kykyyni edetä valitsemallani reitillä. Jälkimmäistä kutsutaan usein myös toimijuudeksi.
Toivo on paitsi tunne, myös tapa ajatella ja taito, jota voi harjoitella. Kun toivo vahvistuu, mieli ei jää jumiin kariutuneeseen suunnitelmaan, eikä takaisku tarkoita epäonnistumista – se tarkoittaa vain varasuunnitelman ottamista käyttöön. 

Toivon vastakohtia ovat näköalattomuus ja lamaantuminen, ja kai sen voi niin sanoa, toivottomuuden kokemus. Tila, jossa tuskin kukaan haluaa olla.

Miksi toivo on niin tärkeää?

Maailman muuttuu ympärillä vinhaa vauhtia, pitkän tähtäimen suunnitelmallisuus taipuu helposti ad hoc-tekemiseksi ja erilaisten epävarmuuksien, arvaamattomuuksienkin, ja toisaalta myös valinnan mahdollisuuksien kasvaessa luolamiehen ajassa edelleen pitkälti olevat aivot on kovilla. Näihin mutkikkuuksiin toivo tuo mielenrauhaa. 

Toivo ja toiveikkuus on yhteydessä parempaan elämänlaatuun ja myönteisiin ihmissuhteisiin. Toivo antaa suuntaa ja vaihtoehtoja, mitkä lisäävät mahdollisuuksia tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Toivon on myös todettu suojaavan uupumukselta ja auttavan kuormituksesta palautumisessa. Työelämässä taas toivo on osa työpaikan psykologista pääomaa ja turvallisuutta, mitkä taas on yhteydessä parempaan työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen

Suojaavan vaikutuksen lisäksi toivon lisääntymiseen tähtäävien terapioiden tai ohjelmien on tutkimuksissa todettu lievittävän masennus- ja ahdistusoireita. Kun toivo vahvistuu, oireet helpottavat. Psykoosi-tasoisissakin mielen sairauksissa toivon on todettu olevan yhteydessä parempaan elämänlaatuun ja toipumiseen. 

Käytännön työterveyslääkärin työssä toivon merkitys tulee usein vastaan. Monilla mielenhaasteiden kanssa kamppailevilla on iso huoli voinnistaan ja etenkin siitä, toipuvatko he koskaan. Kun heidän kanssaan juttelee siitä, että mielenterveyden häiriöistä kyllä parannutaan, vaikka aikataulu siinä kohtaa voikin olla vielä auki, voi miltei kirjaimellisesti nähdä, miten asiakkaan hartiat alkavat rentoutua ja silmiin syttyy toivon kipinä. 

Mistä sitä toivoa saa?

Toivon osalta toivon, että uskaltaisit unelmoida ja tavoitella itsellesi merkitystä tuovia asioita. Matka kohti unelmia kannattaa palastella pieniin etappeihin ja miettiä jo valmiiksi “jos-niin”- teemalla vaihtoehtoisia reittejä; jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi, niin etenen näin. Jokaista pientäkin edistymisaskelta kannattaa juhlistaa, kirjoita niitä myös itsellesi ylös. Edistymisen kokemus kun lisää uskoa itseesi ja motivaatiotasi jatkaa kohti unelmaa. Ja jos tulee mutkia matkaan, vaihtoehtoreitit on siinä kohtaa jo valmiiksi mietittynä ja käyttöönotto-valmiina. 

Toivoa ja toiveikkuutta vahvistaa monet, yleistä turvan kokemusta tuovat tekijät; elintavat, jotka tukevat pystyvyyden kokemusta, avoimuus, luottamus ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja muihin, toisten auttaminen ja avun saaminen sekä hyvää mieltä tuovat kohtaamiset.

Mitä, jos niin kouluissa, työpaikoilla, kotona kuin valtakunnan medioissa ja päivän politiikassakin nostettaisiin toivo sille kuuluvalle paikalle ja lähdettäisiin vahvistamaan toiveikkuutta ja toimijuutta?

Tutkimusprofessori Jari Hakasen sanoin “Toivo kannattelee, auttaa katsomaan eteenpäin, näkemään mahdollisuuksia ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta”. 

Se on todella hieno ja tavoittelemisen arvoinen visio.

Toivon ja hyvän elämän terveisin
Anna-Mari