Voimavarat ja muutoksessa onnistuminen

January 7, 2018

 

Oikein hyvää alkanutta vuotta!

 

Jälleen kerran on se aika vuodesta, jolloin rakettien paukkuessa on tullut tehtyä erinäisiä lupauksia. Näin allekirjoittaneellakin :)

 

Jostain artikkelista muistelen lukeneeni, että n. 7 % uudenvuoden lupauksista toteutuu. 7 % ei ole niin kauhean paljon... Meillä käytiinkin uudenvuodenpäivänä perheen kesken aamiaispöydässä hedelmällistä keskustelua siitä, miksi juuri uutenavuotena pitää tehdä lupauksia, eikös niiden itselle hyvien juttujen tekemisen voi aloittaa milloin vaan? Ja näinhän se taitaa olla, jokainen päivä on hyvä päivä tehdä itselleen hyvää!

 

Ajattelin kirjoittaa blogi-sarjan siitä, mitä onnistuneeseen muutokseen tai ylipäätään mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen sitten tarvitaan. Ensimmäinen ja periaatteessa helppo on motivaatio, oma tahto. Ja siinä auttaa kovasti, jos halutulle muutokselle tai ponnistelulle on jokin sellainen syy, mikä on itselle oikeasti tärkeä, oman arvomaailman mukainen.  Aiemmissa blogeissa on sivuttu sisäistä ja ulkoista motivaatiota ja samat jutut pätee tässäkin. Ulkoisista syistä jaksaa motivoitua hetken, mutta pysyvämpää ja parempaa motivaatiota saa rakennettua, kun tietää ja kokee tekevänsä itselleen hyvää. Paljon puhutaan myös sellaisista vaatimuksista kuin asenne ja tahto, jotka minusta ovat jossain määrin sukua motivaatiolle, ja tärkeitä ilman muuta. 

 

Ihan hirmuisen paljoa ei sen sijaan ole näkynyt keskustelua voimavarojen merkityksestä

onnistumisessa. Työskentelen kuntoutuslääkärinä ja työterveyslääkärinä ja tähän haasteeseen törmään usein. On hyvin helppoa ja joskus houkuttelevaakin listata erilaisia asioita, joihin elintapamuutoksilla pitäisi saada kohennusta.

Vaan jos voimavarat eivät ole ihan mallillaan, epäonnistumisen riski kasvaa tai ainakin muutoksia pitää lähteä toteuttamaan aivan pikkuruisin askelin, eikä suinkaan aivan satunnaisessa järjestyksessä. Tässä minusta piilee erilaisten elintaparemonttien riski. Halua ja tarvetta on, mutta ei voimavaroja, ja sitten epäonnistutaan. Mikä siinä taas on harmillista, jokainen epäonnistuminen tuppaa viemaan hieman uskoa omiin kykyihin, mikä ei suoranaisesti helpota uudelleen aloittamista.  

 

Rajallisilla voimavaroilla pitää edetä niin pienin askelin, että onnistuminen on varmaa. Ja aloittaen siitä tärkeimmästä asiasta, mikä mahdollistaa muiden, sinänsä tärkeiden asioiden ottamisen työn alle myöhemmin. Omassa työssäni usein se tärkein vastaan tuleva asia on uni ja palautuminen, ja vasta näiden kohentumisen jälkeen on edellytyksiä onnistua muissa elämäntapa- remonteissa. 

 

Voimavarojen osalta fyysisiä voimavaroja osataan huoltaa paremmin. Treenin jälkeen venytellään ja varmistetaan, että lihas palautuu alkuperäiseen pituuteensa. Huolehditaan nestetasapainosta. Fiksut urheilijat ja valmentajat muistavat pitää myös lepopäiviä ja muutenkin säätää rasitustasoa niin, että elimistö ehtii palautua riittävästi ja näin edellytykset fyysisen suorituskyvyn kohentumiseen ovat kunnossa. 

 

Vaan kuinka moni venyttelee aivojaan tai laittaa kesken päivän "virransäästö-tilan" hetkeksi päälle? Entä moniko nukkuu ja samalla lataa aivojaan riittävästi öisin? Mitä sitten tapahtuu, jos emme palaudu kuormituksesta kokonaisvaltaisesti? Meillä tuppaa aktivoitumaan sellainen hermoston osa kuin sympaattinen hermosto. Sinänsä oikeinkin tärkeä sisäänrakennettu osa, jonka turvin pystymme hätätilanteessa toimimaan vikkelästi. Kyseinen hermoston osa on aikojen alussa ollut suorastaan elinehto, kun erilaisia vaaroja on joutunut juoksemaan karkuun kirjaimellisesti henkensä edestä. 

 

Sympaattinen hermosto saa mm. pulssin ja verenpaineen nousemaan, kohdentaa verenkiertoa sydämen ja keuhkojen lisäksi lihaksiin ja ylipäätään valmistaa meitä suoriutumaan omilla äärirajoilla. Sympaattisen hermoston aktivoituminen vapauttaa sellaisia hormoneja kuin adrenaliini ja kortisoli, joka tunnetaan myös stressi-hormonin nimellä. Lyhytkestoisesti tämä reaktio on toivottu ja meitä auttava, mutta ilman palauttavia hetkiä vaanii vaaran paikka, hälytystila voi jäädä päälle. Jos näin pääsee käymään, meillä sympaattinen hermosto voi antaa signaaleja kaikkialta, missä sitä on. Ruuansulatuskanavan ympärillä oleva osa hermostoa aiheuttaa erilaisia vatsavaivoja, sydämen lähellä sijaitseva hermoston osa voi ilmoittaa olemassa olostaan sydämen tykytyksenä tai rytmihäiriöinä ja aivot- no, kovalevy käy melko kuumana, mikä voi aiheuttaa ongelmia keskittymiskyvyn ja muistin suhteen, ärtyisyyttäkin, ja mikä on hyvin tavallista pitkittyneessä kuormituksessa, häiritsee unta, mikä taas vaikeuttaa aivojen yöllistä palautumista. 

 

Voimavarat, puhutaan sitten fyysisistä tai henkisistä voimavaroista, on meille se hyvin kriittinen asia ihan perusarjenkin sujumisessa, mutta erityisesti, kun tavoitellaan jotakin muutosta tai kun tiedetään, että joudutaan venymään; töissä, koulussa tai kotona. Muistetaanhan siis kuunnella herkällä korvalla, missä mennään omien voimavarojen osalta ja pidetään niistä huolta!

Seuraavissa blogeissa mennäänkin sitten hyvin konkreettisiin asioihin, miten voi varmistaa, että omissa akuissa riittää virtaa.

 

Yritysten edustajille: Meistä jokainen on yksilö omine kuormitustekijöineen, mikä työnantajan taholta voi aiheuttaa pieniä haasteita soveltuvien työhyvinvointia tukevien asioiden tuomisessa työyhteisöön. Hyvää Elämää- palvelut voi halutessasi olla apuna tässä valinnassa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Featured Posts

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Recent Posts